Lapin yliopistossa väitöstutkimuksen ja jatko-opintojen ohjauksen lähtökohtana on väitöskirjatutkijan aktiivinen rooli akateemisen yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Väitöskirjatutkijalla on ammatillinen oikeus ja velvollisuus osallistua akateemisen yhteisön ylläpitämiseen ja kehittämiseen työnantajasta ja/tai rahoituslähteestä riippumatta.
Tiedekunta määrää jokaiselle väitöskirjatutkijalle vähintään yhden ohjaajan jo jatko-opiskelijaksi hyväksyttäessä. Väitöskirjatutkijaa ja ohjaajia kannustetaan luomaan ja ylläpitämään säännölliseen ja suunnitelmalliseen vuorovaikutukseen sekä aktiiviseen yhteistyöhön perustuva ohjaussuhde. Ohjausjärjestelyillä pyritään tukemaan tutkijan kehittymistä itsenäiseksi ja vastuulliseksi akateemisen yhteisön jäseneksi. Tukea kannustetaan hakemaan ja tarjoamaan erityisesti jatko-opintojen alkuvaiheessa, jolloin määritetään usein koko prosessin suuntaa.
Väitöskirjatutkijoiden osallistaminen opetus- ja ohjaustyöhön on suotavaa jo jatko-opintojen alkuvaiheesta lähtien.
Hyvä ohjaussuhde on yksi väitöstutkimuksen onnistumisen edellytyksistä. Lapin yliopistossa väitöstutkimuksen ja jatko-opintojen ohjauksen lähtökohtana on väitöskirjatutkijan aktiivinen rooli akateemisen yhteisön täysivaltaisena jäsenenä. Akateemisen yhteisön näkökulmasta ohjaus on sekä oikeus että velvollisuus yhtä lailla ohjattavaa, ohjattavan tieteenalaa kuin tutkimusyhteisöäkin kohtaan. Ohjaus tukee väitöskirjan tekijää, sitoo tieteelliseen yhteisöön ja ylläpitää tutkimuksen laatua.
Periaatteiden tavoitteena on ohjaussuhde, joka perustuu väitöskirjatutkijan ja ohjaajien säännölliseen, suunnitelmalliseen vuorovaikutukseen ja yhteistyöhön. Suosituksissa kuvataan osapuolten vastuut ja velvollisuudet yleisellä tasolla. Käytännön järjestelyt vaihtelevat tiedekunnittain ja tapauskohtaisesti, sillä eri tieteen- ja tutkimusalat eroavat toimintaympäristöinä. Periaatteita laadittaessa on otettu huomioon ohjattavan, ohjaajan ja tiedekunnan näkökulma, väitöskirjatutkijoiden yksilöllisesti vaihtelevat tilanteet sekä tutkimusprosessin etenemisen vaiheet.
Väitöstyön ohjauksen periaatteet
Lapin yliopiston tutkijakoulu suosittelee, että väitöskirjatutkija ja tiedekunnan nimeämä pääohjaaja laativat tohtoriopintojen alussa ohjaussopimus ja henkilökohtaisen jatko-opintosuunnitelman eli JOPSin, jotka voi yhdistää halutessaan samaan asiakirjaan. Dokumentin sisältöä on syytä tarkistaa ja päivittää väitöstutkimuksen edetessä.
TENK:in ohjeiden mukaan ohjaussopimuksessa kannustetaan sopimaan ainakin seuraavista seikoista: • väitöskirjan tavoitteista • opintojen suunnitellusta aikataulusta • opiskelijan ja ohjaajan vastuista, velvollisuuksista ja oikeuksista • opinnoista sekä ohjaustapaamisiin valmistautumisesta • ohjauksen periaatteista ja ohjauskerroista • ohjaukseen liittyvien ongelmien ratkaisemisesta • kirjoittajuudesta artikkeliväitöskirjoissa sekä yhteisartikkeleissa • artikkelien valmistumis- ja arviointiin lähettämisen periaatteista • tutkimusaineiston keruusta, käytöstä ja jatkokäytöstä • ulkopuolisten tahojen osallistamisesta tutkimukseen • tutkimukseen liittyvistä tutkimuseettisistä menettelytavoista • eettisen ennakkoarvioinnin tarpeesta • mahdollisesta kaksoistutkinnosta ja suorittamistavasta
Yliopistomme väitöskirjatutkijana (apurahalla tai omarahoitteisena) sinulla on mahdollisuus hakea käyttöösi yliopiston tutkijanhuone.
Toimi näin:
1. Lataa ja täytä Tutkijahuonehakemus Mainitse hakemuksessa myös väitöstyön rahoittaja tai rahoitussuunnitelma.
2. Liitä hakemukseen erillisenä liitteenä ohjaajasi suositus, josta ilmenee tutkimustyön vaihe ja perustelut työhuoneen tarpeellisuudesta.
Huoneen käyttöoikeus myönnetään hakemuksen perusteella tarpeen mukaan kolmesta kuukaudesta kolmeen vuoteen.
Kysy lisää:
Marko Orajärvi hankintapalvelut(at)ulapland.fi
Väittelijänä edustat oman alasi johtavaa asiantuntemusta, joten on tärkeää, että tieto tutkimuksestasi ja siihen liittyvät julkaisut ovat mahdollisimman helposti löydettävissä. Lapin korkeakoulukirjasto on koonnut sivuilleen seuraavia ohjeita:
Alle olemme koonneet ohjeita väitöskirjan julkaisemiseen, väitöstilaisuuden järjestämiseen, sen kulkuun sekä väitöksestä tiedottamiseen.
Lapin yliopiston väitöskirjat julkaistaan pääsääntöisesti elektronisina julkaisuina yliopiston omassa Acta electronica Universitatis Lapponiensis -sarjassa. Julkaisualustana on Lapin yliopiston Lauda-julkaisuarkisto.
Tutustu väitöskirjan julkaisuprosessiin ja -ohjeisiin >
Tiedekuntaneuvosto myöntää väittelijälle väittelyluvan sekä nimeää vastaväittäjän ja kustoksen. Väittelijällä on mahdollisuus huomauttaa vastaväittäjän mahdollisesta esteellisyydestä ennen nimeämistä.
Väitöstilaisuus sovitaan yleensä vähintään kuukauden päähän luvan myöntämisestä. Tiedekunta vahvistaa sovitun väitöspäivän. Väitöstiedotteesta on erillinen yliopiston viestinnän laatima ohjeistus väittelijöille.
Kun väitöslupa on annettu, kustos ja tiedekunnan hallintosihteeri sopivat väittelijän ohjeistamisesta. Tiedekunta hoitaa vastaväittäjän matkat ja majoitukset sekä auttaa muissa käytännön järjestelyissä. Hallintosihteeri on kustoksen tukihenkilö käytännön asioiden toteuttamisessa.
Väitöstilaisuus järjestetään ensisijaisesti yliopistolla arkipäivänä. Tila väitöstilaisuutta varten kannattaa varata ajoissa. Jos väitöstilaisuus järjestetään yliopistolla, tiedekunnan kanslia auttaa salin varaamisessa. Salia varatessa on syytä mainita myös mahdollisista varustusta koskevista toiveista. Tiedekunnan kanslia hoitaa myös väitöskirjan ennakkojakelun muun muassa kustokselle, vastaväittäjälle ja julkisesti nähtäville.
Yliopistomme kaikki väitöstilaisuudet striimataan. Tiedekunnan hallintosihteeri sopii striimauksesta e-oppimispalveluiden kanssa.
Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä tapaavat väitöspäivänä ennen väitöstilaisuutta ja käyvät läpi tilaisuuden kulkua. Käytännöt tapaamisen osalta vaihtelevat tiedekunnittain ja tapauskohtaisesti. Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä sopivat yhdessä tapaamisesta ja tiedekunnan hallintosihteeri auttaa käytännön järjestelyissä, kuten esimerkiksi huoneen sekä lounaan tai kahvien varaamisessa.
Väitöstilaisuudessa väittelijä, vastaväittäjä ja kustos noudattavat arvokasta, tilaisuuteen sopivaa pukeutumista, josta he sopivat keskenään. Tilaisuudessa voi käyttää vaihtoehtoisesti frakkia tai tummaa pukua tai sitten mustaa (tummaa) leninkiä, jakkupukua tai housuasua. Kunnia- tai ansiomerkkejä ei käytetä. Mahdolliset korut eivät saa olla liian hallitsevia. Kansainvälinen vastaväittäjä voi käyttää tohtorinviittaa.
Yleisön pukeutuminen väitöstilaisuudessa on vapaa.
Ohjeet ovat perinteen mukaiset eikä niitä vaadita noudattamaan kirjaimellisesti.
Vaihtoehto 1: Yksi- tai kaksirivinen, musta, tummansininen tai tummanharmaa puku. Kangas voi olla himmeäraitainen, mahdolliset liivit samaa kangasta kuin puku tai puvun väriin sointuvat. Valkoinen paita. Hillitty puvun väriin sointuva (ei valkoinen) solmio tai solmuke. Tummat sukat ja ohutpohjaiset kengät.
Vaihtoehto 2: Hienostunut musta (tumma) lenkinki, kevyt jakkupuku tai housuasu. Kevyet avokkaat. Sukat asukokonaisuutta täydentävät, esim. kenkien väriin soinnutetut.
Vaihtoehto 1: Musta pitkäliepeinen hännystakki, housun sivusaumassa satiininauhat. Takkia ei napiteta. Mustat liivit (myös iltatilaisuudessa, jos läsnä on pelkkiä miehiä). Valkoinen frakkipaita, jossa kovitettu edusta ja kaulukset. Valkoinen solmuke. Ei taskuliinaa päivätilaisuudessa. Mustat sukat ja ohutpohjaiset kengät (ei kiiltonahkakenkiä päivätilaisuudessa). Ei rannekelloa. Päällysvaatteina musta takki tai viitta sekä valkea kaulaliina ja valkeat käsineet.
Vaihtoehto 2: Musta, täyspitkä, umpikaulainen, pitkähihainen leninki tai jakkupuku. Mustat käsineet. Sirot juhlakengät.
Oho! Tämä YouTube-upotus ei näy, koska et ole hyväksynyt markkinointievästeitä.Hyväksy markkinointievästeet.
Väitöstilaisuus merkitään tyypillisesti alkamaan klo 12.00. Yleisön on suotavaa olla paikalla ilmoitettuun alkamisaikaan mennessä. Mahdolliset kukat tai lahjat voi ottaa mukaan saliin, mutta ne ojennetaan väittelijälle vasta kahvittelun ja onnittelujen yhteydessä tilaisuuden jälkeen.
Varsinaisesti väitöstilaisuus alkaa siitä, kun väittelijä, kustos ja vastaväittäjä saapuvat saliin tässä järjestyksessä 15 minuuttia yli ilmoitetun alkamisajan. Ovien avautuessa väittelijälle yleisö nousee seisomaan.
Kustos ja vastaväittäjä, mikäli heillä on tohtorin arvo, pitävät tohtorinhattua kädessään sisään mennessään ja salista poistuessaan. Tilaisuuden ajaksi hattu asetetaan pöydälle lyyra saliin päin. Jos käytetään pukumikrofoneja, ne avataan vasta yleisön edessä.
Kustos esittelee väittelijän ja vastaväittäjän ja avaa väitöstilaisuuden lausumalla: ”X tiedekunnan määräämänä kustoksena julistan väitöstilaisuuden alkaneeksi”.
Tämän jälkeen yleisö, kustos ja vastaväittäjä istuutuvat.Kustoksen avattua väitöstilaisuuden on väittelijän lektion vuoro.
Väitöstilaisuudessa väittelijä, vastaväittäjä ja kustos yleensä teitittelevät toisiaan. Myös puhuttelusanoja kuten ”arvoisa vastaväittäjä” voi käyttää. Puhuttelusanojen käyttöä ja teitittelyä on hyvä harjoitella etukäteen, jotta puhe sujuu tilaisuudessa luontevasti ja oikeakielisesti. On myös mahdollista todeta arvokkaasti tilaisuuden alussa, että väittelijä, vastaväittäjä ja kustos ovat tehneet sinunkaupat.
Lektionsa jälkeen väittelijä jää seisomaan vastaväittäjän alkupuheenvuoron ajaksi. Vastaväittäjä esittää seisaaltaan lyhyen lausunnon, jossa hän käsittelee väitöskirjan aihepiirin asemaa ja merkitystä tieteellisen tutkimuken piirissä sekä muita yleisluontoisia kysymyksiä. Väittelijä kuuntelee vastaväittäjän alkulausunnon seisaaltaan katse suunnattuna vastaväittäjään. Lopuksi vastaväittäjä ilmoittaa ryhtyvänsä työn yksityiskohtaiseen tarkasteluun. Tämän jälkeen vastaväittäjä ja väittelijä istuutuvat.
Varsinainen väitöskirjan tarkastus suoritetaan vastaväittäjän ja väittelijän vuoropuheluna. Vastaväittäjä käy työn läpi kohdistaen huomion sekä yleisiin kysymyksiin että työn yksityiskohtiin. Väittelijä vastaa esitettyihin kommentteihin ja kysymyksiin puolustaen omia valintojaan, johtopäätöksiään ja tuloksiaan. Vastaukset aloitetaan tyypillisesti, esimerkiksi: ”Arvoisa vastaväittäjä”.
Vastaväittäjä saa käyttää tarkastukseensa yhteensä enintään neljä tuntia. Jos tarkastus kestää enemmän kuin kaksi tuntia lektio mukaan luettuna, voidaan pitää 15–30 minuutin mittainen tauko, jonka alkamis- ja päättymisajan kustos ilmoittaa.
Päätettyään tarkastuksen, vastaväittäjä esittää seisten loppulausunnon, jonka väittelijä kuuntelee seisaaltaan katse vastaväittäjään päin suunnattuna. Loppulausunnon päätteeksi vastaväittäjä kertoo esittääkö hän väitöskirjaa tiedekunnalle hyväksyttäväksi. Tämän jälkeen väittelijä esittää seisaaltaan vapaamuotoiset, tilaisuuden luonteeseen sopivat kiitoksensa vastaväittäjälle.
Kiitostensa jälkeen väittelijä kääntyy yleisön puoleen ja lausuu: ”Tämän jälkeen kehotan niitä arvoisia läsnäolijoita, joilla on jotain muistuttamista tai huomauttamista väitöskirjaani vastaan pyytämään puheenvuoron kustokselta.”
Väittelijän edelleen seistessä, kustos jakaa puheenvuorot mahdollisille ylimääräisille vastaväittäjille ja valvoo, että väittelijä saa vastata kuhunkin huomautukseen, eikä puheenvuoroissa poiketa aiheesta. Tyypillisesti ylimääräisiä vastaväittäjiä ei ilmaannu.
Lopuksi kustos julistaa seisaaltaan väitöstilaisuuden päättyneeksi. Väittelijä, kustos ja vastaväittäjä poistuvat salissa tässä järjestyksessä, yleisön seistessä paikoillaan. Mahdolliset pukumikrofonit on syytä sulkea ennen poistumista. Yleisö ei taputa tai osoita suosiotaan tilaisuudessa. Väitöstilaisuus kestää enintään kuusi tuntia.
Väittelijälle annetaan salin ulkopuolella tilaisuus kiittää rauhassa vastaväittäjää ja kustosta. Vasta sitten on muiden onnittelijoiden vuoro. Julkiset puheet säästetään karonkkaan.
Mikäli väitöstilaisuus järjestetään yliopiston tiloissa, yliopisto tarjoaa kakkukahvit tilaisuuden päätyttyä.
Väitöskaronkka on vanha akateeminen perinne vastaväittäjän kunniaksi. Väitöspäivän iltana pidettävää karonkkaa isännöi tai emännöi väittelijä. Karonkkaan kutsutaan aina vähintäänkin vastaväittäjä, kustos ja ohjaajat. Samalla se on tilaisuus kiittää muita väitöstutkimuksessa tukeneita työtovereita tai väitökseen myötävaikuttaneita henkilöitä. Kutsuttujen joukkoon kuuluvat yleensä myös puoliso, omat vanhemmat ja muutamia hyviä ystäviä, mutta karonkka ei ole perhe- tai sukujuhla. Niin ikään väitöstilaisuuden mahdolliset ylimääräiset vastaväittäjät on tapana kutsua karonkkaan, mutta perinteen mukaan he eivät ilmaannu paikalle.
Nykyään on tavallista lähettää kutsu karonkkaan hyvissä ajoin. Hyvien tapojen mukaan väittelijä tiedustelee vastaväittäjältä etukäteen, voiko hän ryhtyä karonkkavalmisteluihin. Kutsussa kerrotaan ajan ja paikan lisäksi pukeutumiskoodi.
Perinteen mukaan väittelijä tarjoaa karonkassa illallisen juomineen. Kunniavieras, eli vastaväittäjä, istutetaan pöydässä kunniapaikalle eli väittelijän oikealle puolelle. Muutoin istumajärjestys laaditaan tilanteen ja osallistujien mukaan. Pääruoan jälkeen pidetään tyypillisesti kiitospuheita, jotka väittelijä aloittaa kiittäen ensin vastaväittäjää, sitten kustosta ja muita työssä tukeneita. Karonkkaperinteistä kiinnostunut löytää suunnittelun pohjaksi runsaasti kuvauksia eri lähteistä ja niistä kannattaa kysellä myös tiedeyhteisön kokeneemmalta kaartilta.
Lektio on väittelijän yleistajuinen, lyhyt esitelmä väitöstutkimuksen taustoista ja kiinnostavimmista asioista. Hyvä lektio on ymmärrettävä myös niille kuulijoille, jotka eivät ole etukäteen tutustuneet väitöstutkimukseen.
Lektiossa ei ole tarkoitus käsitellä sellaisia asioita, joita väitöskirjan tarkastuksessa käydään läpi muutenkin – kuten teoreettiset jäsennykset ja menetelmien yksityiskohdat. Lektiossa ei myöskään kiitetä tutkimuksessa tukeneita tahoja tai henkilöitä, eikä oikaista väitöskirjan painovirheitä. Sen sijaan lektio antaa väittelijälle tilaisuuden sijoittaa itsensä asiantuntijana tutkimusaluetta koskeviin keskusteluihin ja kertoa miten tutkimus kytkeytyy esimerkiksi käytännöllisiin tai yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Omakohtaisuus ja pieni huumori ovat sallittuja keinoja lektiossa.
Tukea esiintymiseen ja lektion laadintaan saat opintojaksolta:
TUKO3009V25 Väitöskirjatutkijan esiintymistaidot >
Lektio saa kestää korkeintaan 20 minuuttia. Merkkimääräisenä ohjeena voi pitää 10 000–16 000 merkkiä puhenopeudesta ja lektion pituudesta riippuen. Valmis lektio kannattaa lukea ääneen useamman kerran ennen tilaisuutta ja muokata tekstiä tarvittaessa oman puhenopeuden mukaan.
Väitöstilaisuudessa lektio luetaan useimmiten kokonaisuudessaan suoraan paperista. Muista tällöin huomioida myös yleisösi nostamalla katseesi paperista aika ajoin. Sopivan tilaisuuden tähän tarjoavat esimerkiksi kohdat, joissa siirryt selvästi asiakokonaisuudesta toiseen. Myös yleisön huomioimista on syytä harjoitella etukäteen.
Lektio on tapana esittää suomeksi myös englanninkielisessä väitöstilaisuudessa. Tällöin vastaväittäjälle annetaan käännös lektiosta.
Lektiota pitäisi pystyä seuraamaan myös ilman sitä tukevaa diaesitystä, mutta esimerkiksi puhetta tukeva kuva voi olla hyvä keino kohdistaa kuulijoiden huomio asiaan, jota haluaa korostaa.
Viestintäpalvelut julkaisee uutisen väitöksestäsi yliopistomme verkkosivuilla sekä omissa sosiaalisen median kanavissa. Väitöstiedotetta lähetetään myös tiedotusvälineille. Viestintäpalvelut auttavat sinua tiedottamiseen liittyvissä asioissa.
Koosta väitöksestäsi noin sivun mittainen tiedoteluonnos. Käytä tiedotteessa kieliasua, jonka myös akateemisen maailman ulkopuolinen lukija pystyy ymmärtämään. Vältä tarpeettomia tieteellisiä termejä, jos asia on ilmaistavissa yleistajuisesti. Yliopiston viestintäpalveluiden väitöstiedottaja editoi tiedotteen valmiiksi kanssasi. Lähetä tiedoteluonnoksesi hänelle viimeistään kolme viikkoa ennen väitöstilaisuuttasi.
Tutustu aiemmin julkaisemiimme väitöstiedotteisiin.
Tarvitsemme tiedotteen yhteyteen myös henkilökuvan sinusta. Lähetä valokuvasi sähköpostitse:
Tarvittaessa valokuvaus voidaan järjestää myös viestintäpalvelujen kautta Rovaniemellä.
Koosta tiedoteluonnos seuraavasti:
Koosta tiedotteen loppuun myös tiedot väitöstilaisuudesta, perustiedot koulutus- ja työhistoriastasi, yhteystietosi ja väitöskirjasi julkaisutiedot.
Katso yhteystiedot