Yhteiskuntakriittinen näkökulma ikääntyneiden digitaitoihin

Suomalainen yhteiskunta elää arkeaan digitalisaation kiihtyvissä pyörteissä. Palveluja, viestintää ja tiedonvälitystä on digitalisoitu niin julkisella, yksityisellä kuin kolmannellakin sektorilla. Suomi on Euroopan kärkimaita digitaalisten julkisten palvelujen tarjonnassa ja kysynnässä, samoin kuin kansalaisten digitaidoissa. Ikääntyneet kansalaiset eivät kuitenkaan kaikki ole nuorempiensa tavoin hypänneet digitalisaatiokehityksen kelkkaan. Syyksi tähän on tyypillisesti nähty ikääntyneiden puutteelliset digitaidot, ja ratkaisuksi tarjottu koulutusta ja tukea.

Kasvatustieteen professori Päivi Rasi-Heikkinen pohtii alustuksessaan ikääntyneiden digitaitoja laajana yhteiskunnallisena kysymyksenä, jonka suhteen eri toimijoiden on syytä katsoa peiliin. Miten eri toimijat marginalisoivat ikääntyneitä ja heidän digitaitojaan? Kuinka kohtuullinen on digitaitojen elinikäisen oppimisen vaade? Missä määrin digiyhteiskuntaa on rakennettu palvelemaan kaikkia ikääntyneitä – heidän lähtökohtiaan, tarpeitaan ja elämänkulkuaan? Alustus kokoaa Rasi-Heikkisen 15-vuotisen tutkimustyön (ks. https://paivirasi.webnode.page/) keskeisiä tuloksia ja johtopäätöksiä.